Säveltäminen – yhteistä karttaa etsimässä

Säveltämisen tähtimerkistö on ollut nousussa jo pitkään suomalaisessa musiikkikasvatuksessa. Musiikillinen keksintä, sävellysprojektit, koulutusohjelmat, biisintekotyöpajat jne. ovat olleet välitöntä ja välillistä seurausta mielenkiinnosta säveltämisen (tai ylipäänsä luovan musiikillisen toiminnan) mahdollisuuksia kohtaan. Mutta kuten SäPe-hanke osaltaan on jo tuonut ilmi, säveltämistä hyödyntävän musiikkikasvatuksen, siis säveltämiskasvatuksen, pedagoginen taival on vasta aluillaan.

Luovan musiikillisen toiminnan tavoitteet, prosessit sekä lopputulokset näyttäytyvät hyvin erilaisilta verrattaessa esimerkiksi ohjelmistokeskeisen tai yhtyesoittoa painottavan musiikkikasvatuksen vastaaviin näkökulmiin. Vaikka osa koulujen ja musiikkiopistojen oppilasta ovat luoneet omaa musiikkia omaehtoisesti, näiden instituutioiden sisällä, siis musiikkitunneilla, tällainen säveltämisen toimintakulttuuri hakee vielä muotoaan ja reunaehtojaan. Oppilaitosten ollessa kyseessä myös luovan musiikillisen toiminnan arviointi nousee suureksi kysymykseksi, johon en ota kantaa tässä.

Yksi voimakkaimmin musiikinopetusta ohjaavia tekijöitä opetussuunnitelman ohella ovat musiikin oppikirjat sekä ohjelmistot, jotka asettavat tietyt lähtökohdat tai raamit opettajan työlle. Säveltämisen ollessa kyseessä koulu- tai musiikkiopistokäyttöön soveltuvaa kirjallisuutta on tällä hetkellä valitettavan vähän. SäPe-hanke pyrkiikin vastaamaan tähän puutteeseen kokoamalla opettajayhteisöjä, joiden kollektiivinen tietotaito hyödyttäisi koko säveltämiskasvatuksen kenttää.

Kuten edellä mainitsin, koulukäyttöön soveltuva säveltämisen oppikirja odottaa vielä kirjoittajaansa. Se kuitenkin voisi pitää sisällään jotakin tällaista koskien säveltämisprosessia:

1) Valitse yksi tai useampia ääni- tai sointiyhdistelmiä, jotka kiinnostavat sinua

2) Tutki valitsemaasi materiaalia niin monesta näkökulmasta kuin haluat

3) Merkitse muistiin tekemäsi löydökset luontevimmalla tavalla

4) Tarkista löydöksesi: onko materiaali edelleen mielenkiintoista itsellesi tai tarvitseeko sitä muokata/lisätä/vähentää jotenkin?

5) Arvioi löydöksesi: voiko materiaalia jalostaa edelleen tai tutkia toisista näkökulmista?

6) Toista

Ilmiselvää on, että opettajan tehtävä on tukea oppilaitaan sävellysprosessin jokaisessa kohdassa. Tämä on mahdollista vain, jos opettaja tietää itse mitä em. prosessit yksilöltä vaativat. Ala siis säveltämään! Mikä on helppoa ja mikä vaikeaa? Missä ovat ne tavalliset ojat ja allikot, joista voi varoittaa muita? Miten tällaista toimintaa voi arvioida ja kuka sen pystyy tekemään? Pohdi samalla, voisitko sinä kenties olla mukana kirjoittamassa säveltämisen oppikirjaa? Me kaikki odotamme sitä.

Lisäterveiset Etelä-Suomen ryhmästä:

Olemme innolla lähteneet kehittelemään omia sävellysprojektejamme ja suunnitelmia alkaa olla jo näytille asti. Jotkut ovat ehtineet jo aloittaakin projektejaan ja saada palautettakin. Alueellisessa tapaamisessa olemme jakaneet niin hyvät ideat (legot ja paperiset ”koskettimet” lattialla!) kuin kysymyksemmekin (mikä on toiminnan päämäärä ja ”teorian” tarpeellisuus) koskien säveltämistä. Harjoittelimme suunnitelman laatimista säveltämistä sisältävälle oppitunnille ja ensi vuoden puolella tartumme härkää sarvista toden teolla tekemällä muille ryhmäläisille käytännön harjoitteen omasta sävellysprojektista. Aivan mahtavaa ja jännittävää aikaa siis luvassa meille!

Mainokset